22. toukokuuta 2017

Villi viikonloppu












 




Tai no, mitä sitten villiksi voidaan sanoa ;). Viikonloppu on pyörinyt kukkien ja opiskelun ympärillä. Hauskaa, miten sitä huomaa uppoavansa uusiin asioihin aivan totaalisesti. Uppoamisen huolimatta ennätin Hakaniemen torille ostelemaan kukkasia - pionia nyt vain on mahdotonta vastustaa.
 
Kotona tuli kokeiltua erilaisia filttereitä kameran edessä. Päädyin asettelemaan eteen pitsejä, metalliverkkoja ja vihreitä kasveja. Jännittävää, miten ne muuttavatkaan kuvaa erilaiseksi. Neilikka sai poseerata kyllästymiseen asti kameran edessä.
 
Kuvien toisen nappisilmän löysin Korkeavuorenkadun sisustusliikkeitä kolutessani. Saaliikseni sain kahden metrin mittaisen koristepalkin, joka painaa ainakin tonnin. Niin vain reippaana tyttönä kannoin parrun kotiin saakka - Onnibussin kuskit onneksi päästivät minut, kukkani ja parrun kyytiin. Saattaa olla, että bussiin saisi tuoda vain yhden matkalaukun, mutta kukaan ei ole keksinyt kirjoittaa sääntöihin kieltoa parrujen tuomiseen ;).
 
-Ilona-



17. toukokuuta 2017

Yhdestä unelmasta tuli totta!










Yksi unelmani on ollut pitkään tehdä kalenterikirja, jonka kuvilla on tarina. Jokainen kuva on valittu niin, että niitä katsellessa voi hetkeksi upota haaveilemaan. Minä upposin moneksikin hetkeksi ja toivon sinullekin käyvän niin.
 
Jokainen tarvitsee villasukkapäivän, eitehdämitään-päivän, suklaapäivän ja tietysti yhden ihan villin päivän. Kaiken kruunaa päivä, jota katsellaan läpi vaaleanpunaisten lasien. Jokaisena päivänä on helppo rakastua arjen pieniin asioihin. Kauneus on tässä hetkessä, siitä on hyvä kirjoittaa kalenterin sivuille. Minun kalenterini ensimmäiselle sivulle kirjoitan elämä - siksi, että muistaisin elää täysillä vuoden jokaisena päivänä.
 
 
Kirjaa voi tilata minulta jo ennakkoon sähköpostilla ilona.pietilainen@hotmail.fi - tilatut kalenterit lähetän painotuoreena heti elokuussa niiden saapuessa. Kalenterikirjan hinta on 19 e - toimitusmaksu on ilmainen.
 
Haaveillaan tänäänkin!
-Ilona-

15. toukokuuta 2017

Keittiössä








 
 
Keittiön matot ovat hävinneet - kummallista, miten ne tuntuvat minusta aina liian raskaille. Kyllä ne lattialle vielä palaavat, mutta nyt tuntuu taas paremmalle olla ilman mattoja. Hetken päästä tiedän kaipaavani mäntysuovantuoksuisia kevätmattoja. Ei huolta, minulle tulee usein myös ei verhoja-kausi. Juuri siksi teetin ikkunoihin paikallisessa kehystysliikkeessä taulunkehykset. Nyt ne ovat sopivasti verhojen alla piilossa. Ennen vaihtelin verhoja kuin sukkia. Värilliset, kuviolliset, samettiset, pellavaiset tai virkatut saivat leijailla vapaasti meidän kodin ikkunoissa. Tunnustan niissä leijailleen sinisiä pitsiverhojakin joskus ajalla kuokka ja Jussi. Vuosien verhojen virittelyn jälkeen on sentään ymmärtänyt, että vaaleat, kovin yksinkertaiset perusverhot toimivat meillä parhaiten. Kevätinnoissani olen ripustellut niiden pariksi kirpparilta kaappaamani pitsipeiton.
 
No, mutta nyt olen käynnistänyt omassa olohuoneessani huonekalujen vaelluskauden. Tänään sieltä katoaa kellokaappi ja nojatuoli. Sohvallakin on jo uusi koti. Nyt täällä jännitetään, kuinka kauan istutaan lattialla katsomassa telkkaria;).
 
Nyt tohinalla kohti uutta, villiä viikkoa!
 
Ilona
 
Ihanassa Susannan arvonnassa voitti Anu Popper, Susanna odottaa sinun viestiäsi. Laittaisitko osoitetta hänelle matkaan tänne.